25.10.2013 avasin Bloggerin ensimmäisen kerran. Siskoni ehdotuksesta innostuneena olin päättänyt perustaa blogin. Pitkien pohdintojen jälkeen nimeksi päätyi Moments. Halusin nimittäin, että blogissani näkyisi kaikenlaisia hetkiä. Niitä, kun sydän pakahtuu onnesta. Niitä, kun ärsyttää. Ja sitten niitä aivan tavallisia arjen pikku hetkiä. Halusin myös jakaa inspiraatiota ja toivoin, että voisin blogillani tuoda hymyn jonkun huulille. Toivoin jonkun saavan kirjoituksistani inspiraatiota tai vertaistukea tai yleensäkin jonkun nauttivan kuvistani tai teksteistäni tai parhaassa tapauksessa molemmista. Toivoin kehittyväni kirjoittajana ja valokuvaajana.
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin voin todeta että jokainen yllämainittu kohta on täyttynyt. Oon kehittynyt huimasti niistä ekoista postauksista. Sinne ruudun toiselle puolelle on kertynyt pieni, mutta sitäkin tärkeämpi seuraajajoukko. Oon löytänyt mun kamerasta uusia asetuksia ja oppinut kuvaamaan mitä erilaisimpia asioita. Oon saanut varmuutta olla myös kameran edessä.
Oon kokenut joskus stressiä, kun ulkoasu blogissa ei oo näyttänyt siltä kuin oisin halunnut. Mua on ärsyttänyt tasaisin väliajoin se, etten ehdi käyttää tähän hommaan aina niin paljoa aikaa kuin haluaisin. Joskus mä oon miettinyt onko tässä sittenkään mitään järkeä. Mutta vaikka mä oon kokenut kaiken yllämainitun ja paljon muuta, mä oon aina palannut. Mä oon avannut Bloggerin aina uudelleen ja uudelleen. Koska tätä mä rakastan. Kirjoittamista ja valokuvaamista.
Ja kokoajan mä oon kuitenkin matkalla. Matkalla, jonka varrella mä kehityn koko ajan. Matkalla, jonka varrella uusia ihmisiä astuu kuvioon ja vanhoja hyppää kyydistä pois. Mä oon matkalla kohti parempaa blogia ja Momentsista tulee koko ajan enemmän ja enemmän mun näköinen paikka.
Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta joku/joitakin, jotka on seuraillut Momentsia sieltä alkuhetkistä saakka? ♥: Jenny
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!