MOMENTS 10 VUOTTA: VUOSIKYMMEN BLOGIA JA ELÄMÄÄ

Hyvää syntymäpäivää Moments! (Just ehdin vielä oikeen vuorokauden puolella haha 😅)

Tasan 10 vuotta sitten tänään julkaisin ensimmäisen postauksen tähän blogiin. Sitä kuten muitakaan vuoden 2013 postauksia ei enää ole näkyvillä, sillä poistin ne joitakin vuosia sitten vahingossa kokonaan, kun tarkoitus oli vain piilottaa ne aivan ensimmäiset kirjoitukset kaikkien näkyviltä. Vuoden 2014 postaukset ja kaikki siitä eteenpäin ovat kuitenkin edelleen luettavissa, ja olen päättänyt ne pitääkin niin. Osa vanhoista postauksista on toki nykyään hieman noloa luettavaa, mutta samalla ne kertovat siitä, miten olen kasvanut teinistä aikuiseksi ja päätynyt tähän hetkeen elämässäni. Satoihin kuviin ja teksteihin kiteytyy aika paljon elettyä elämää, ja musta on oikeastaan tosi siistiä, että olen tallettanut reilun 500 postauksen verran ajatuksiani ja tunteitani muistiin. 

Ja sitten mä haluaisin vielä kiittää. Kiittää sua joka luet tätä postausta. Jos tänne ei olisi ikinä eksynyt ketään mun juttuja lukemaan, voi olla, että mun into kirjoittamiseen olisi lopahtanut lyhyeen. Vaikka tänne ei ikinä kertynytkään satapäistä seuraajajoukkoa ja blogien kulta-aikakin oli ja meni, tänne löysi tiensä just sen verran ihmisiä, että mä sain motivaatiota jatkaa. Loin itselleni paikan jossa sain olla sellainen kuin halusin, ja sitä kautta mun side kirjoittamiseen ja kerrontaan vahvistui niin paljon, etten enää halunnut lopettaa. Jos tätä blogia ei olisi, ehkä olisin löytänyt oman juttuni muualta tai tajunnut jotakin toista kautta mitä haluan tehdä työkseni. Silti kiitän juuri tätä blogia siitä, että opin kuuntelemaan itseäni, ja tajusin miten paljon olisin valmis tekemään töitä sen eteen, että saisin työkseni kirjoittaa. 

Kymmenvuotiaan Momentsin kunniaksi halusin jakaa kanssanne muistoja ja kuvia jokaiselta blogivuodeltani, joten nyt muisteluiden pariin!

2013

Täytin tammikuussa 16 vuotta. Vuoden suuria tapahtumia olivat Ässien voittama jääkiekon Suomen mestaruus, ensimmäiset festarit (Porisperen perhepäivä, villiä :D), peruskoulun päättyminen keväällä ja lukion alku syksyllä.

Lukion ensimmäinen syksy ja oikeastaan koko ensimmäinen vuosi menivät pitkälti totutellessa uuteen arkeen. Aluksi oli jopa shokki, miten paljon opiskelu muuttui. Kurssit piti valita itse, ja kurssitarjotinsysteemi tuntui monimutkaiselta. En myöskään hahmottannut lukiota kokonaisuutena, ja otin paljon kursseja varmuuden vuoksi. Vasta lukion viimeisenä vuonna tajusin, että vähempikin olisi riittänyt.

Sain toivomani uuden alun ja uusia ystäviäkin, mutta haasteet kaverisuhteissa jatkuivat siti lukiossakin. En hahmottanut kiusaamiskokemusten jälkeen sitä, millaisten ihmisten kanssa haluaisin viettää aikaani, ja jälkeenpäin olen monesti ajatellut, miksi annoin kohdella itseäni niin huonosti kuin jotkut noihin aikoihin kohtelivat.

Perustin Momentsin syyslomalla harkittuani blogin aloittamista jo jonkin aikaa. Pidin kirjoittamisesta, ja kaipasin jotakin omantyylistäni harrastusta pianotuntien rinnalle. Lopulta ryhdyin tuumasta toimeen siskoni ehdotettua blogin perustamista jotakuinkin saatesanoilla "sä olisit siinä varmaan hyvä".

2014

Arki tasaantui pikkuhiljaa sitä myötä kun totuin lukioon. Postauksista päätellen yritin suunnilleen koko vuoden muokata blogin ulkoasua järkevämmäksi. Välillä onnistuin, useimmiten en.

Kirjoitin paljon ihan mun perusarjesta ja päivistä, mutta pohdin postauksissa myös tulevaisuutta, purin ajatuksia koulustressistä ja jaoin kiitollisuudenaiheita. Vuoden aikana reissasin ensimmäistä kertaa Tampereelle (itsenäisesti ja muualle kuin Särkänniemeen), ja kävin koulun kautta Heurekassa ja Helsingissä.

Vuonna 2014 ilmestyi Matkijanärhi-elokuva, josta olin todella innoissani. Muistan suhtautuneeni noihin aikoihin koko Nälkäpeli-sarjaan melkein yhtä isolla palolla kuin Pottereihin, ja se on aika paljon se.

vuoden luetuin postaus: Postcrossing part 1

2015

Täytin 18 vuotta, ja pidin monen vuoden tauon jälkeen kaverisynttärit. Blogissa en sitä tuolloin kertonut, mutta olin synttäreiden jälkeen todella pettynyt. Tunsin itseni maailman ulkopuolisimmaksi ihmiseksi, kaverit lähtivät kotiin vaikka meillä olisi ollut talo tyhjänä ja lupa juhlia, ja kaikki syntymäpäivässäni oli vain jotenkin hyvin hyvin kaukana siitä, mistä olin haaveillut. 

Pian 18-vuotissynttärieni jälkeen aloitin autokoulun. Ajaminen ja ajotunnit ahdistivat mua aika paljon, vaikka olin kyllä sitä mieltä, että autoa on ihan hyvä opetella ajamaan. Tunsin vain itseni tyhmäksi, hermoilin, ja kun vielä ottaa huomioon, että autokoulu venytti päiväni välillä superpitkiksi niin eipä ihme, etten siitä oikein nauttinut.

yleisöä One Directionin keikalla

Osallistuin vanhojen tansseihin ainoana silloisesta pienestä kaveriporukastani. Stressasin hirveästi parin kysymistä ja koko päivää, mutta loppujen lopuksi muistan miten tyytyväinen olin siitä, että osallistuin ja menin jopa jatkoille.

Toukokuussa näin ensimmäisen kerran lempparibändini Sunrise Avenuen livenä. Reissasin äitini ja kummitätini kanssa Helsinkiin heidän keikalleen. Muuten etenkin loppukevät kului sairastaessa, olin kolme kertaa melkein putkeen kipeänä, ja jouduin olemaan vähän väliä koulustakin pois. Kesäkuu toi mukanaan ensimmäisen kesätyöni (olin varastoapulaisena isäni työpaikalla).

Vuosi 2015 oli ensimmäinen jona olin monella keikalla, ja muistan miten ne saivat minut janoamaan lisää livemusiikkia. Mietin että jos johonkin kannattaa elämässä "tuhlata" rahaa niin livemusiikkiin. Toukokokuun Sunrise Avenuen keikan lisäksi, olin tuona  vuonna uuden lastensairaalan tukikonsertissa, jossa esiintyi paljon eri artisteja ja One Directionin Suomen keikalla.

Joululahjaksi sain järjestelmäkameran, Canon EOS 1200D:n, joka oli tuolloin ihan uusi malli. Maksoin osan siitä kesätyörahoillani, ja loput sain joulu- ja syntymäpäivälahjana. Valokuvausharrastukseni oli noihin aikoihin aktiivisimmillaan.

vuoden luetuin postaus: Little sister tag

2016 

Pääsin ylioppilaaksi, kävin journalistiikan ja viestinnän pääsykokeissa Tampereella ja muutin pois lapsuudenkodistani Tampereen Tammelaan yhteiseen asuntoon silloisen kaverini kanssa. En kuitenkaan päässyt vielä sisään journalistiikkaan, joten aloitin journalistiikan ja viestinnän perusopinnot avoimessa yliopistossa, ja korotin syksyn ylioppilaskirjoituksissa biologian arvosanaani. En saanut kesäksi töitä, joten pänttäsin paljon biologiaa. Olin päättänyt, että seuraavana vuonna pääsisin opiskelemaan unelma-alaani, joten motivaationi oli korkealla.

Perustin kesällä myös blogitiimin, jonka kanssa vaihdoimme viestejä Whatsapp-ryhmässä ja julkaisimme kuukausittain postauksen yhteisellä teemalla. Tiimi oli mulle tuolloin tosi tärkeä juttu, ja sain sitä kautta yhden sen verran pitkäaikaisen ystävän, että pidämme edelleen säännöllisesti yhteyttä. Toteutin vuonna 2016 myös blogini ainakin toistaiseksi ainoan joulukalenterin, eli julkaisin joulukuun aikana blogissani 24 jouluaiheista postausta.

Olin näihin aikoihin kova Cheek-fani. Tää kuva on muistaakseni keikalta Rauman jäähallista.

Muutto pois kotoa oli iso elämänmuutos, ja aluksi kaikki tuntui tosi ihanalta ja jännittävältä. Kaverin kanssa asuminen alkoi kuitenkin nopeasti aiheuttaa haasteita, ja kun yritin keskustella asioista, jotka yhteisasumisessamme eivät toimineet, kaverini katkaisi lopulta välit kokonaan. Joulun alla muutin takaisin kotikotiin, koska asiat eivät yksinkertaisesti sujuneet kämppiksen kanssa enää ollenkaan. Olin tapahtuneesta todella pettynyt ja järkyttynyt, ja päätin, etten enää muuttaisi kenenkään kanssa yhteen ennen erittäin perusteellista harkintaa.

vuoden luetuin postaus: Kaikki journalistiikan & viestinnän pääsykokeista Tampereella

2017

Päätin alkuvuodesta, että muuttaisin syksyllä uudelleen Tampereelle, vaikka en pääsisikään opiskelemaan. Luin pääsykokeisiin hullun lailla, etsin uutta kotia, ja suunnittelin muuttoa. Keväällä sopiva asunto löytyi, ja heinäkuussa sain tiedon siitä, että pääsin opiskelemaan journalistiikkaa ja viestintää Tampereen yliopistoon. Se onni oli jotain sanoinkuvailematonta, ajattelin että se hetki tulisi muuttamaan koko elämäni, ja tietyllä tapaa se muuttikin. 

Tässä oon Jyväskylän reissulla.

Olin kesällä töissä Solidaarisuuden feissarina, ja se oli todella ahdistavaa, mutta sinnittelin kun en muutakaan työtä onnistunut saamaan. Elokuussa matkustin Jyväskylään tapaamaan Kristaa, johon olin tutustunut blogitiimin kautta. Olimme nähneet aiemmin vain yhden kerran Tampereella, ja muistan miten jännitin reissua, koska olin Kristan luona yötäkin. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja olemme siitä lähtien olleet ystäviä.

Ensimmäinen opiskelijasyksy oli täynnä uusia kokemuksia. Muutin uudelleen Tampereelle, tälllä kertaa yksikseni Tampereen Järvensivuun. Rakastin uusia kotikulmiani, ja tunsin vihdoin löytäneeni paikkani. Viihdyin opiskelukavereideni kanssa, yliopiston alussa oli kutkuttavaa uuden tuntua, ja opiskelu oli taas täysin erilaista kuin mihin olin aiemmin tottunut. Kävin ahkerasti opiskelijatapahtumissa lautapeli-illoista haalaribileisiin, sillä halusin kokeilla vähän kaikenlaista, ja yritin vihdoin löytää oman porukan.

vuoden luetuin postaus: Vinkkejä kirjoituiksiin - Äidinkieli

2018

Aloitin vuoden alussa 365 kuvaa -haasteen, jonka idea oli ottaa vuoden jokaisena päivänä kuva jostakin arkisesta jutusta. Muutaman kuukauden jälkeen mietin, että mitäköhän oikein ajattelin aloittaessani moisen projektin, mutta jatkoin kuitenkin haastetta sinnikkäästi loppuun asti ja hyvä niin - nyt myöhemmin noihin kuviin on ollut kiva palata. Vietin 21-vuotissynttäreitäni opiskelijakavereideni kanssa, ja synttärit olivat parhaat vuosiin.

Ensimmäisen opiskeluvuoden kevätpuoliskokin tarjoili uusia kokemuksia vuosijuhliin osallistumisesta valmennuspäivän järjestämiseen alalle pyrkiville. Keväällä kuulolaitteeni kuitenkin temppuilivat pahemman kerran, minkä vuoksi olin useita viikkoja todella ahdistunut. Lopulta kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin, ja sain taas toimivat laitteet ja kuuloni takaisin. Hain supermoneen paikkaan töihin kesäksi, mutta en taaskaan meinannut saada mitään paikkaa. Lopulta nappasin alkukesästä siivoustyön kesäkuukausiksi, ja olin iloinen, että sain sentään työpaikan koko kesäksi, vaikka siivoaminen välillä melkoinen koettelemus olikin.

Pori-kesän jälkeen oli mukava palata syksyllä takaisin Tampereelle. Pääsin tuutoroimaan uusia opiskelijoita ja sitä myötä taas osallistumaan monenlaisiin opiskelijarientoihin. Samaan aikaan kuitenkin huomasin hiljalleen jääväni taas kerran kaveriporukoiden ulkopuolelle. Loppuvuodesta tuli aika hakea harjoittelupaikkoja seuraavalle kesälle, ja juuri ennen joulua sain tiedon siitä, että pääsisin Satakunnan Kansaan harjoitteluun.

vuoden luetuin postaus: BT - Kirje minulle vuoden päähän

2019

Vuosi alkoi ihanan talvisissa merkeissä, ja matkustin ystäväni Kristan maisterijuhliin Pihtiputaalle. Alkuvuosi oli opintojen täyteinen, olin jälleen perheeni kanssa perinteisellä Levin reissulla kevättalvella ja pohdin paljon tulevaa harjoittelua ja neljää kuukautta Porissa.

Heti vapun jälkeen, 2. toukokuuta, harjoittelu sitten alkoi. Ensimmäinen viikko oli superjännittävä, mutta tunsin heti itseni tervetulleeksi, ja jo ensimmäisten päivien aikana tajusin että tulisin oppimaan harjoittelussa enemmän journalismista kuin millään kurssilla koulussa. Aika harjoittelussa kului supernopeasti, ja opin aivan valtavasti kaikkea. Vaikka opinnoissa oli ehtinyt tulla jo turhautumisen hetkiäkin, muutaman viikon toimittajan töitä ihan oikeasti tehtyäni mulla ei ollut enää epäilystäkään siitä, ettenkö opiskelisi just oikeaa alaa. Harjoittelun päätteeksi sain jatkopestin Satakunnan Kansaan nollatuntisopimuksen muodossa, mikä oli ihan mahtavaa ja vahvisti nupustaan ujosti kurkistelevaa ammatti-identiteettiäni kovasti.

Harjoittelu oli lukuisista positiivisista herättämistään tunteista huolimatta aika rankka puristus. Olisin tarvinnut sen päätteeksi lomaa, mutta sitä ei ollut mahdollista pitää, koska opinnot jatkuivat melkein heti harkan jälkeen ja vieläpä aika intensiivisellä tahdilla. Tunsin tämän todellakin olossani.

Syksyn kohokohtia oli se, että siskoni Annikin muutti Tampereelle opiskelemaan, ja vieläpä aika lähelle minua, joten meidän oli helppo nähdä ja kyläillä toistemme luona. Yhdeksi lokakuun viikoksi järkkäsin itselleni muutaman vapaapäivän, ja siskoni ja serkkuni tulivat yökyläilemään luokseni. Meillä oli tosi kivaa yhdessä, ja tuosta yökyläilystä alkoi ihana perinne kokoontua pariksi päiväksi ja yöksi Tampereelle.

vuoden luetuin postaus: BT - 16 kysymystä ja vastausta vuodesta 2018

2020

Vuosi alkoi mukavasti. Opinnot starttasivat hiljalleen, joten ehdin tehdä Satakunnan Kansaan muutamia vuoroja ja lukea pari kirjaa, jotka eivät liittyneet opiskeluihin mitenkään. Helmikuun ensimmäisenä osallistuin työpaikkani juhliin, ja ilta oli ihan mahtava. Ystävänpäiväkin kului mukavissa merkeissä, sillä ystäväni Krista oli silloin yökyläilemässä luonani ja kävimme muun muassa museokeskus Vapriikissa ja vohvelikahvilassa.

Maaliskuussa koronapandemia iski Suomeen, ja minä ja siskoni muutimme väliaikaisesti takaisin lapsuudenkotiimme. Ennen rajoitusten iskemistä ehdimme juuri ja juuri viettää perinteisen viikon Lapissa. Pandemia-aika lisäsi vuorojani Satakunnan Kansassa, ja maaliskuusta 2020 lähtien teinkin opiskeluiden ohella enenevissä määrin töitä. Vuosi 2020 oli ensimmäinen, jona tein työvuoroja jokaisena 12 kuukautena vuodesta. Toukokuussa sain yhteiskuntatieteiden kandidaatin paperit, ja ehdin jopa pitää hieman lomaa ennen kesätöiden alkamista.

Kesä kului toista kertaa toimittajan töissä, mutta ehdin myös mökkeilemään perheeni kanssa, viettämään Roosa-serkkuni kanssa Rauma-päivän ja viettää aikaa ystäväni Millan kanssa, joka poikkeuksellisesti vietti tuona vuonna kesän Porissa. (Hän asuu Ruotsissa.) Loppuvuonna ei tainnut tapahtua mitään kovin kummoista tai ainakin muistan vuodesta 2020 lähinnä nuo aiemmin mainitut alkuvuoden tekemiset ja kaiken koronahässäkän.

vuoden luetuin postaus: Koutalaen portaat ja tunturitie

2021

Vuoden alku sujui rennoissa merkeissä lomaillen ja lukien joululahjaksi saamaani Samu Haberin elämäkertaa. Helmikuussa aloin toden teolla kyllästyä etäarkeen. Kun kaikki mahdollinen opiskelusta, töistä ja treeneistä tapahtui ruudun välityksellä, tunsin itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Samojen reittien käveleskely kerta toisensa jälkeen alkoi myös kyllästyttää, mutta muutakaan ei hirveästi voinut tehdä, jos jonnekin kotoa poistui. Blogissakin kirjoitin, että ilman töitä tulisin varmasti hulluksi, sillä kursseilla joita etänä suoritin ei ollut minkäänlaista vuorovaikutusta. Koronasta huolimatta perheemme perinteinen Lapin reissu onnistui jälleen maaliskuussa.

Huhtikuussa mielialani alkoi nousta lähestyvän kesän vuoksi, sillä työt toisivat ainakin arkeeni jotakin vuorovaikutusta, ja lisäksi vaikutti siltä, että koronarajoitukset hieman hellittäisivät kesäksi. Kesän aikana ehdin töiden lisäksi tehdä muun muassa tehdä kaksi reissua Tampereelle, mökkeillä ja viettää kesäillan Luvian Laitakarissa ystäväni kanssa.

Syksyllä alkoi viides vuoteni yliopistossa, ja ihmettelin välillä, miten ihmeessä opintoni olivat jo siinä vaiheessa. Motivaationi opiskelua kohtaan oli hyvin vähissä, sillä kaikkiin kursseihin tuntui liittyvän jotakin ihme säätöä aikataulujen ja ohjeistusten kanssa, minkä lisäksi olin lopen kyllästynyt siihen, etten tuntenut oppivani mitään oikeasti järkevää. Hankin jäsenyyden Elixialle, kun kyllästyin yliopiston liikuntapalveluiden yhä jatkuviin koronarajoituksiin. Perioditauolla hemmottelin itseäni, ja kävin muun muassa elokuvissa ja brunssilla ihan itsekseni.

Loppuvuoden kohokohtia olivat Liisa Ihmemaassa -baletti Tampere-talolla ja Harry Potter -konsertti Isomäen jäähallissa. Vietin myös ihanan Itsenäisyyspäivän siskoni kanssa. Ennen joulua tein paljon töitä. Aloin miettiä jo gradua ja opintojen päättymistä, ja se sai minut harkitsemaan yhä vakavammin muuttamista takaisin Poriin. 

vuoden luetuin postaus: Fiksuruoka-tilaus on helppo keino estää ruokahävikkiä ja säästää rahaa - Nämä tuotteet ostin itse viimeksi

2022

Täytin 25 vuotta, ja listasin blogiin oppimiani elämänviisauksia. Etäily ja vuorovaikutukseton ja aikatauluton opiskelu jatkui edelleen yliopiston osalta, ja niinä päivinä kun minulla ei ollut töitä, päivissäni ei ollut mitään rytmiä, ellen itse sellaista luonut. Tilanne ahdisti minua edelleen, mutta löysin piristystä muun muassa katsomalla kaikki Potter-leffat ja Pottter-dokumentin. 

Maaliskuussa alkoi yksi viimeisistä yliopistokursseistani. Sen myötä pääsin toteuttamaan opiskelijakollegoideni kanssa numeron ammattilehteemme Journalistiin. Mut valittiin toiseksi numeron päätoimittajista, ja kokemus oli ihan mahtava, joskin myös ajoittain kuormittava. 

Eka Helsinkireissu Journalisti-projektin vuoksi. Otin näistä Helsinkipäivistä kyllä kaiken ilon irti.

Kesäkuussa paluumuutin Poriin, ja asetuin asumaan yksiöön ihan ydinkeskustaan. En kotiutunut kovin hyvin, ja mietin usein jo seuraavaa muuttoa. Aloin myös tosissani harkita asunnon ostamista. Poriin asettumisen teki kuitenkin mukavammaksi se, kun pian muuttoni jälkeen Instagramin eräästä kaverihausta bongaamani Jennin ja ystävystyimme nopeasti.

Kesä meni omalla painollaan töissä, ja ennen kuin huomasinkaan oltiin jo syyskuussa, jolloin aloitin graduseminaarin. Jatkoin myös syyskuun ajan lähes täysipäiväisesti töitä, ja loppuvuodenkin olin töissä melko tiiviisti, vaikka vähensinkin hieman vuoroja lokakuusta alkaen. Syksyyn mahtui jopa poikkeuksellisen paljon kivoja juttuja, kun juhlin erään ystäväni kolmekymppisiä, ystäväpariskunnan tupaantuliaisia ja kävin monta kertaa Tampereella siskoni luona kyläilemässä.

vuoden luetuin postaus: Levi 2022: Reissukuulumiset

2023

Tämä kulunut vuosi on ollut monin tavoin ihan uskomaton. Toteutin tammi-helmikuun vaihteessa pitkäaikaisen unelmani, kun vietin kolme viikkoa Lapissa. Siskoni oli viikon verran seuranani, ja sen jälkeen jäin nauttimaan Pohjois-Suomesta vielä kahdeksi viikoksi itsekseni. Nuo alkuvuoden Lappi-viikot olivat unohtumaton kokemus, ja jo reissun aikanan heräsi haave kokea sama vielä joskus uudelleen.

Elokuun lopussa allekirjoitin kauppakirjan ensimmäistä omasta kodistani. Kuluvan vuoden kohokohtia on ollut myös työreissu Helsinkiin, jonne matkasin haastattelemaan Samu Haberia hänen Pori-suhteestaan. Aloin kuunnella Sunrise Avenuen musiikkia 10-vuotiaana, ja sittemmin olen seurannut Haberin soolouraa, joten voitte sen perusteella kuvitella, miten iso juttu tuo haastattelu mulle oli.

Katsotaan mitä tämä vuosi tuo vielä tullessaan, mutta toi mitä toi, ainakin olen saanut kokea kuluneina kuukausina niin ihania juttuja ettei tosikaan.

Mistä lähtien sä oot seurannut mun blogia? Muistatko miten löysit blogiini tai mikä oli ensimmäinen täältä lukemasi postaus? Entä onko joku tietty postaus jäänyt blogitaipaleeni varrelta mieleen?