Tänään on ollu oikein kunnon sadepäivä monessakin mielessä... Se itsestään selvin selitys on tietysti että on satanut lähes koko päivän, mutta vähemmän itsestään selvä taas se, että mulla on ollut liikaakin tekemistä... Sadepäivinä mulla käy usein niin, että palaa mieleen kaikkia juttuja mitkä on jäänyt tekemättä tai kesken. Niin kävi tänäänkin ja oon melko ylpeä, sillä oon saanu kaikenlaista aikaan. Kaikkia puuhiani en kyllä voi paljastaa ettei yllätykset mee pilalle, mutta ajattelin kuitenkin jakaa tänne osan tekemisistäni kännykuvien merkeissä ;) Oon siis tänään muun muassa järjestellyt tavaroita, tyhjentänyt kännykästä kaikkea turhaa, harjoitellut pianoläksyjä ja tehnyt mummulle synttärikortin. Pakko nyt vielä mainita jos joku tarkkasilmäinen huomaa: kortissa on tyhjää mun siskon nimeä varten. Annihan on siis ollut tän viikon riparilla ja on huomenna tulossa sieltä takaisin päin. Eilen oltiin itseasiassa käymässä Silokalliolla leirin vierailuillassa. Mieleen palautui kyllä kivasti kaikkea omalta leiriltä ja näin rippipappinikin (Annilla ja mulla on siis sama pappi) Jotenkin omasta leiristä ja itse rippijuhlista tuntuu olevan kauhean pitkä aika vaikka ne oli kaksi vuotta sitten. Välillä aika tuntuu kyllä menevän todella nopeasti...
Mutta joo palatakseni aiheeseen sadepäivät, niin itseasiassa oon huomannut tykkääväni niistä. Kun ulkona sataa kaatamalla ja istuu itse sisällä vaikka lukemassa, siinä on sellasta tiettyä tunnelmaa. Ja tietenkin se tosiseikka, että tunnun aina sateella saavan keskeneräisiä juttuja valmiiksi saa mut pitämään näitä hyödyllisinä päivinä. Myös sellanen jännä juttu tapahtuu sateella, että meikäläisen mielikuvitus herää eloon. Sadepäivinä tuntuu aina syntyvän ne parhaimmat runot ja novellit ja silloin keksii myös mitä parhaimpia ideoita esimerkiksi tänne blogiin :) Samikset ilmoittautukaa! :D
Oon viimeaikoina miettiny myös mitä pianonsoitto mulle oikeastaan merkitsee. Se on iso osa mua ja mun elämää, pitkäaikaisin harrastukseni, se juttu missä haluan kehittyä. Lyhyesti sanottuna se on mulle henkireikä, siinä missä tää blogikin. Rakastan sitä hetkeä, kun lasken kädet koskettimille ja soitan ensimmäisen sävelen. Keskityn joka aistilla soittamiseen ja unohdan kaiken muun. Niimpä mä yritän niinä stressaavinakin päivinä milloin pitää hoitaa tuhat ja yksi asiaa, omistaa edes pikku hetken tuon soittimen edessä istumiseen. Nyt oon vasta lopullisesti ymmärtäny kuinka tärkeä tuo soittoharrastus mulle on! ♥
Hyvää viikonloppua teille kaikille! ♥: Jenny
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!