TYTTÖ LAITURILLA

Mietin toosi pitkään laitanko tän pikku novellinpätkän tänne vai en. Oon aina tykänny kirjoittaa kaikkea päiväkirjasta runoihin. Harvemmin oon kuitenkaan esitellyt tuotoksiani kenellekään. Se mitä kirjoitan on tuntunut henkilökohtaiselta, yksityisasialta. Kirjoitan useasti jotain fantasiajuttua, jossa ei sinällään ole mitään henkilökohtaista, mutta jokaisessa kirjoittamassani tekstissä on kuitenkin palanen mun ajatuksista. Oon uhrannut joidenkin tekstien valmiiksi saamiseen paljon aikaa. Osa on syntynyt kuin itsestään. Jokainen teksti on kuitenkin mulle jollakin tapaa tärkeä.

Tyttö istui laiturilla. Auringonvalo sai hänen hiuksensa hohtamaan punaisen ja kullan eri sävyissä. Hänen silmänsä olivat yhtä siniset kuin silmänkantamattomiin ulottuva meri. Hän katsoi ulapalle. Tuuli havisutti rannan puita ja toi mukanaan suolan tuoksua.
  Taivaanrannassa näkyi jotakin. Se oli merikotka, kotkien kuningas. Sen siivet näyttivät puhtaalta kullalta. "Kaunista", tyttö huokaisi. Hän toivoi olevansa yhtä vapaa kuin korkeuksissa liitelevä kotka. Voivansa lentää maailman ääriin. Kauas kaikesta. Pakoon tätä valheellista maailmaa. Oliko totuutta niin vaikeaa katsoa silmiin? Hän tiesi vastauksen. Totuus oli kaunis ja hieno asia, mutta joskus hirvittävän vaarallinen. Se saattoi sysätä ihmisen kuilun reunalle. Tehdä hulluksi. Mutta ei hän ollut hullu. Hän halusi vain vapaaksi, vapaaksi valheiden verkosta. Hän halusi lentää meren yli, sinne mistä aurinko nousi.
  Hän siristi silmiään. Taivaalla lenteli toinenkin lintu. Kyyhky, valkoinen kuin valhe. Ei, ei kyyhkysessä ollut mitään valheellista. Se oli aito ja rehellinen ja niin kovin kaunis. Se oli rauhankyyhky. Hänen ja tapahtuneen välille voisi tulla rauha. Tapahtunutta ei voisi unohtaa, mutta sitä voisi muistella hyvällä rauhallisella mielellä. Kyyhky lensi ylöspäin, yhä ylemmäs ja ylemmäs, kunnes se katosi taivaan sineen.

Siinä se nyt oli. Mä toivon, että te luette tän, vaikka oikeastaan pelkään painaa tota Julkaise-nappia. Tällä kertaa mulla ei ookkaan muuta, sisko lähti eilen riparille ja vanhemmat on töissä, joten oon täällä yksikseni ja teen kaikkea einiinjärkevää XD

♥: Jenny