VAPAUS

Moikka!

Huhhuh mikä kevät takana. Mulla oli alkuvuodesta haasteita mieleni kanssa, ja kun siitä suosta selvisin, gradun viimeistely alkoi toden teolla täyttää kalenteriani. Gradusessioni olivat kevättalvella melko vaihtelevia. Ensin tuntui hitaamman kirjoittamistahdin jälkeen haastavalta syventyä tutkielmaan enemmän, ja joidenkin kirjoituskertojen jälkeen olin lähinnä turhautunut, koska aikaa kului hirveästi, mutta sain konkreettista jälkeä aikaiseksi vain muutaman lauseen verran.

Kun pääsin kirjoittamiseen taas enemmän kiinni, homma alkoi edetä sutjakammin. Välillä olin jo oikeinkin toiveikkain mielin. Kiva rajapyykki oli esimerkiksi se, kun sain tekstiä 50 sivua kasaan. Loppukeväästä koitti vielä kerran vaikeampi vaihe tutkielman kanssa, sillä graduohjaajaltani tuntui tulevan aina vain uusia kommentteja, ja jaksamiseni alkoi olla vähissä. Kaiken huipuksi viimeiset vaiheet gradun kanssa osuivat samaan syssyyn kevään pahimpien työkiireideni kanssa, vaikka yritin parhaani mukaan estää tätä skenaariota toteutumasta. Kaiken työn ja tuskan jälkeen koitti kuitenkin sunnuntai-ilta, jona kirjauduin yliopistomme julkaisuarkisto Trepoon, ja palautin tekeleeni. Tunne sinä iltana oli sanoinkuvailematon. Kesä ja vapaus edessä, ja hartioilta ja mielestä tippui valtava taakka.

Graduni palautuksesta ja siten myös lomani alusta on nyt tasan kaksi viikkoa. Pidempi pätkä vapaata on tehnyt superhyvää, sillä en edes muista koska viimeksi olisin ollut näin pitkään ihan oikealla lomalla, jonka aikana ei tarvitse hoitaa mitään velvollisuuksia. Olo on ollut niin kevyt. Rehellisyyden nimissä myönnän, että olisin voinut lomailla vieläkin pidempään (palaan siis huomenna töihin). Toisaalta ehdin puuhailla lomalla ihan mukavasti kaikenlaista, sain nukuttua monet hyvät yöunet, ja vähän yksinäisiä tuntemuksiakin ehti jo tulla, kun kavereiden kanssa suunniteltuja juttuja peruuntui. Luulen myös, että tuleva kesä tulee olemaan aiempaa kevyempi, kun keskeneräinen gradu ei enää kolkuttele mielen perukoilla. Nyt on myös vuosien tauon jälkeen jotakuinkin levännyt olo ennen kesätyörupeaman alkua.

Lomani aikana kyläilimme yhden serkkuni kanssa useamman yön mun siskon luona Tampereella. Samalla tuli vierailtua ensimmäistä kertaa siskoni ja hänen poikaystävänsä uudessa kodissa. Tampereen reissulla kävimme muun muassa jätskillä, terassikierroksella ja ihan vain hengailimme yhdessä. Muuten en sitten lomani aikana tehnytkään mitään ihmeellisempää. Siivosin kotini kunnolla, vietin iltapäivän pappani kanssa, kävin ostamassa uusia alusvaatteita (tää on pitänyt hoitaa ainakin vuoden, mutta en vaan oo aiemmin saanut aikaiseksi), nautin omasta pihastani esimerkiksi terassiaamupalojen merkeissä, ja luin ajan kanssa lehtiä.

Ainoa mitä ajoittain kaipasin oli seura, sillä useampi vapaiden ajalle suunnittelemani sosiaalinen meno peruuntui. Onnistuin kuitenkin kohtuullisen hyvin keksimään korvaavia suunnitelmia, ja pyrin ottamaan ilon irti ihan niistä arkisistakin lomahetkistä. Nautin tosi paljon esimerkiksi siitä, että sain heräillä rauhassa ja käydä iltaisin lenkkeilemässä koneella istumisen sijaan. Aurinkoiset ja kesäiset kelitkin tulivat juuri sopivasti lomaani ilahduttamaan. Kutkuttavaa ja kivaa, että tästä se kesä vasta alkaa. Vaikka olenkin huomisesta lähtien kesän tiiviisti töissä, koen, että tämä ihana keveys ja vapaus jatkuu, rutiinien tuomalla tvistillä vain. Maailman parasta. 

Tekstiä syntyikin jälleen kerran yllättävän paljon, vaikka ajattelin ihan vain nopeasti päivittäväni kuulumiset tänne. Kiva kun luit, ja palataan taas <3

TIISTAI-ILTANA

Moi!

Päätin alkaa kirjoittaa lyhyempiä postauksia, että saan niitä joskus julkaistuakin. Katsotaan onnistunko tavoitteessa :D Edellä mainittu ajatus lähti siitä, että sain idean tästä postauksesta noin puoli tuntia sitten, kun mulle iski yhtäkkiä fiilis, että olisi kiva kirjoittaa. Välitön jatkoajatus tähän kuitenkin oli, että kuinkakohan paljon kello mahtaa olla siinä vaiheessa, kun postaus on julkaistu. Se jää nähtäväksi, mutta kerron nyt kuitenkin hieman viime aikojen kuulumisia, ja yritän kerrankin pitää ajatukseni tiiviinä.

Olin viime viikolla perheeni kanssa Levillä lomailemassa, ja reissu teki tosi hyvää. En seurannut uutisia seitsemään päivään juuri ollenkaan, joten sain kunnon irtioton töistäkin. Harmillisesti sää oli monena päivänä plussan puolella (itse tykkäisin enemmän pakkasista), mutta puoli perhettä nautti siitä kun ei ollut kylmä. Totesin kuitenkin, että kyllä sinne pohjoiseen sitten pääsee talvikuukausinakin taas joskus, ja yritin parhaani mukaan ottaa talviliikunnasta ja rentoutumisesta kaiken irti.

Reissu oli palauttava, mutta mikä parasta olen sen jälkeiset pari päivää ollut paremmalla tuulella kuin moneen viikkoon ennen sitä. Alakuloiset fiilis on painanut minua lähes koko alkuvuoden, joten tämä toiveikkaampi mieliala on ollut ihana käänne. Mitkään mun elämän olosuhteet eivät sinänsä ole suuresti muuttuneet, paitsi työkuvioihini on todennäköisesti tulossa joksikin aikaa hyvinkin positiivinen muutos (olen ärsyttävä, enkä kerro tämän tarkemmin vielä, koska asia ei ole 100% varma).

Lisäksi valoisammat päivät ovat tuoneet hyvää mieltä, kuten myös edelleen tää mun koti, jonne oli erityisen ihana palata viikon poissaolon jälkeen. Gradunkin suhteen mulla on nyt jotenkin huomattavasti kevyempi olo kuin pari viikkoa sitten. Sain hiljattain siihen kirjoitettua pari sivua lisää, ja tällä hetkellä tekstiä on kasassa 50 sivua, eli urakka on ihan oikeasti pian ohi. En pidä tutkielmaani kyllä kovin kummoisena, mutta pääasia, että enää ei tarvitse jaksaa työstää sitä kuin maksimissaan viitisen viikkoa. 

Oon iloinen myös siitä, että oon menossa tulevana lauantaina Tampereelle tapaamaan mun erästä ystävää. Näemme tavallisesti tosi harvoin, koska asumme sen verran kauempana toisistamme. Hän oli kuitenkin tammikuussa tupaantuliaisissani, joten nyt tuntuu siltä, että jälleennäkeminen on pian, kun väliä on vain pari kuukautta sen normaalin vähintään puolen vuoden sijaan.

Olipa ihanaa kirjoittaa tällaista tajunnavirtaa vaan <3 Ens kertaan.

PS. Kuvituksena pari sekalaista arkiotosta viime päiviltä. Yritän taas elvyttää kuvailua hieman aktiivisemmaksi, tässä alkupiste.

GRADUN LOPPUKIRI JA VAIHTELEVIA MIELIALOJA

Moikka!

Halusin tulla kirjoittelemaan kuulumisia, vaikka en oikein tiedä, mitä kertoisin. Vuosi on alkanut ihan tavallisesti, mutta ei silti sillä tavalla kuin olisin toivonut. Ruutuaikani on kohonnut varkain aika suureksi. Tämä ongelma sai alkunsa jo korona-aikana, mutta nyt se on taas viime aikoina nostanut päätään ja jopa pahentunut. Toisinaan puhelimella kuluttamani aika liikkuu sellaisissa tuntimäärissä per päivä, etten kehtaa edes kertoa kenellekään. Sitä kierrettä on ollut vaikeampi katkaista kuin olisin ikinä uskonut. Pakenen tyhjyyden tunteita sosiaaliseen mediaan, uutissivustojen loputtomaan sisältövirtaan ja milloin minnekin puhelimeni syövereihin, ja sitten kuitenkin samaan aikaan harmittelen sitä, miten joillekin harrastuksille ei ole aikaa. Toisaalta alan olla niin ärsyyntynyt tähän ongelmaan, että luotan siihen, että pääsen siitä ainakin jossain määrin eroon. Pienin askelin vain.

Nyt on meneillään se hetki, kun minun pitäisi saada graduni viimeisteltyä, ja olenkin saanut sitä ihan hyvin eteenpäin, mutta silti koko gradu lähinnä ahdistaa. Arvosanalla ei ole minulle väliä, mutta tiedostan, ettei aikaa ole enää paljoa, jos aion valmistua kesään mennessä (ja ennen kuin opiskeluoikeuteni loppuu). Se aiheuttaa paineita, sillä vain harva kirjoituspäivistäni on ollut hyvä. Yleensä gradusessiot päättyvät niissä tunnelmissa, että olen käyttänyt suhteettoman paljon aikaa siihen nähden, mitä olen saanut aikaan. Olen silti tässäkin yrittänyt kääntää ajatuksiani siihen suuntaan, että vaikka gradun edistyminen olisi kuinka työn ja tuskan takana, pääasia että se edistyy. Helpotus tulee kyllä olemaan valtava sitten, kun saan sen palautettua. 

Liiallisen ruutuajan ja gradustressin lisäksi mielialani ovat muutenkin olleet viime aikoina normaalia enemmän alamaissa. Sille ei ole mitään tiettyä syytä, vaan enemmänkin kyse on monen asian yhteisvaikutuksesta. Töistä pitämäni graduvapaat eivät tosin ole ainakaan auttaneet asiaa, sillä vaikka gradun kanssa tekemistä riittääkin, minulla on ollut yksinkertaisesti liikaa aikaa olla yksin omien ajatusteni kanssa. Tietyt huolet ovat päässeet kiertämään kehää ja epävarmuudet tulevaisuudesta paisumaan ehkä suhteettomankin suuriksi. Onneksi pääsen jo muutaman viikon päästä perheeni kanssa lomalle Lappiin. Uskon, että se tekee mulle hyvää.

Iloakin alkuvuoteen on onneksi silloin tällöin pirskahdellut. Pidin loppiaisena tupaantuliaiset ja samalla juhlistimme myös syntymäpäivääni. Tuosta viikonlopusta jäi ihanat muistot. Oon myös käynyt ensimmäistä kertaa elämässäni kasvohoidossa. Sain lahjaksi kaksi lahjakorttia samaan lappiteemaiseen kauneushoitolaan täällä Porissa, joten lisää hemmottelua on vielä luvassa. Kotini sisustuskin on pikkuisen edennyt, sillä nyt olen saanut ensimmäiset matot lattioille ja peilin tilattua (se odottelee vielä kiinnitystä). Nämä pienet muutokset toivat kyllä heti lisää kodikkuutta.

Mitä sinulle kuuluu?

VUOSIKOOSTE 2023 - UNELMIEN VUOSI

Heips ja hyvää vuotta 2024!

Täysin tapojeni vastaisesti julkaisen vuosikoosteen tällä kertaa vasta näin reilusti uuden vuoden puolella. Halusin toteuttaa tällaisen postauksen myös viime vuodesta, sillä vaikka tässä onkin iso homma, koosteen teko on minusta ihana tapa muistella kulunutta vuotta. Tällä kertaa tätä postausta oli erityisen kiva koota, koska vuoteen 2023 mahtui monta ikimuistoista hetkeä. Päätin kuitenkin, että tällä kertaa en stressaisi koosteen valmistumisaikataulusta (perinteisesti olen julkaissut koosteen vuoden viimeisenä päivänä), ja niinpä tämän julkaisu venähti näin pitkälle. Se stressaamattomuus asiasta ei kyllä ihan onnistunut, mutta nyt voi ainakin olla tyytyväinen siitä, että nämä viime vuoden muistelot on sentään vuoden ensimmäisen kuukauden aikana julkaistu.

Jos vielä postauksen luettuasi viitsit, niin olisi tosi kiva kuulla jotakin myös sun viime vuodesta. Millaisia asioita siitä jäi päällimmäisenä mieleen? 

Tällainen oli vuoteni 2023:

TAMMIKUU

Vuosi alkoi talvisissa merkeissä, ja nautin lumesta ja pakkasista. Suunnittelin innolla kolmen viikon Lapin reissuani, jonne lähdin tammikuun puolivälin jälkeen. Ennen Lappiin lähtöäni sää ehti muuttua sateiseksi ja lauhaksi, mikä sai minut odottamaan reissua entistäkin enemmän. Töissä ehdin alkuvuoden aikana kirjoittaa muun muassa nuoresta naismetsuritriosta, nuorten koulumatkojen kulkemisesta ja työn tuunaamisesta.

Unelmareissulleni lähdin 21. tammikuuta, joskin silloin matkasin vain Tampereelle asti. Sieltä lähdimme seuraavana aamuna siskoni kanssa kohti pohjoista, sillä hän tuli ensimmäiseksi viikoksi lomailemaan kanssani. Perillä odotti juuri se talven ihmemaa, josta olin haaveillut. Olin onnellinen siitä, että reissu oli ainakin alkanut ilman vastoinkäymisiä. Ekana reissuaamuna herätessäni hipsin heti ikkunalle, tuijottelin hyvän tovin lumista maisemaa ja taivaanrannassa valkenevaa aamua, ja oikein fiilistelin sitä hetkeä. Ensimmäisellä viikolla kävimme muun muassa hiihtäen Tonttulassa (jouluteemainen kylä), ja näimme upean auringonlaskun tunturissa.

 

HELMIKUU

Siskoni lähdettyä takaisin etelään lomani muuttui aika lailla hiljaisemmaksi, mutta nautin edelleen rauhallisesta oleilusta ja luontohetkistä. Kävin hiihtämässä, kirjoitin gradua mökillä ja kylän kahviloissa, ja monena iltana rauhoituin ennen nukkumaanmenoa kirjaa lukemalla. Lapista palattuani Porissa oli lauhaa ja jopa keväistä, ja lievästi sanottuna en ollut tästä kovin innoissani. Töissä oli ihana tunnelma ja hyviä herkkuja ystävänpäivänä, ja pääsin katsomaan pitkästä aikaa jääkiekkopeliä Isoonmäkeen. Yritin myös jatkaa gradun tekoa kun kerran olin päässyt siinä hyvään vauhtiin. Töissä kuun kivoin homma oli se, kun pääsin tekemään juttua legotapahtumasta, jossa oli esillä vaikka mitä mielettömiä rakennelmia.

MAALISKUU

Ostin elämäni tähän mennessä kalleimman ihan perusvaatteen, kun Tampereen Kekäleestä lähti mukaan Marimekon värikäs huppari, joka maksoi melkein 200e 😅 Tampereelta jatkoin matkaa Helsinkiin Samu Haberin jäähallikeikalle. Keikka oli ihan mahtava, ja reissuun mahtui muutenkin monenlaista mukavaa, mutta koin myös vaikeita tunteita sen vuoksi, että olin jälleen yksin reissussa. Seuraavana viikonloppuna matkasin Tampereelle, sillä menin perheeni kanssa Nokia-Arenalle katsomaan 40 vuotta Yötä -konserttia. Samalla vietimme muutenkin aikaa yhdessä, kävimme muun muassa museokeskus Vapriikissa. Selasin maaliskuussa myös aktiivisesti Etuovea, sillä toivoin kovasti pääseväni muuttamaan loppuvuoden aikana.

Töissä kirjoitin muun muassa Porin suurlukion takkuilevasta arjesta, oppisopimuskoulutusten kasvaneesta suosiosta ja jutun, jossa porilainen rehtori kertoi näkemyksiään siitä, mistä heikentyneet oppimistulokset johtuvat. Parasta opiskeluaiheisten juttujen toteuttamisessa oli se, että sain hirveästi onnistumisen kokemuksia kirjoittamieni tekstien parissa. Yhteen aihealueeseen pidemmäksi aikaa keskittyminen antoi myös mahdollisuuden syventää omaa tietämystä, ja tämä taas johti aina vain uusiin ideoihin siitä, miten opiskelua voisi jatkossa journalismin keinoin käsitellä.

HUHTIKUU

Sairastin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan koronatautini pääsiäisen aikaan. Pääsin melko helpolla koronasta, mutta makuaistin se vei joksikin aikaa. Huhtikuun lopussa olin pitkän viikonlopun pois töistä, pidin siis eräänlaisen aikaisen kesäloman. Silloin lähdin Tampereelle juhlimaan vappua siskoni ja serkkuni kanssa opiskelijatapahtuma Särkän märkään. Jatkoilla esiintyi Robin, ja hän esitti pitkästä aikaa vanhoja suomenkielisiä biisejään - parasta! Samalla Tampereen reissulla vietin yhden illan ja yön hotellissa, ja kävin Muumimuseossa. Töissä tein urani ensimmäiset rikosjutut, kävin tutustumassa Porin Kuukkariin avattuun kahvilaan, ja haastattelin nuoria sijaisvanhempia.

TOUKOKUU

Vietin vappuaaton yksin: kiertelin keskustaa haalarit jalassa ja ylioppilaslakki päässä, kävin munkkikahvilla ja seuraamassa karhupatsaan lakitusta, ja ostin metrilakua. Kävin asuntonäytössä tulevassa kodissani, ja kuulolaitteeni rikkoutuivat, mikä aiheutti huolta ja häslinkiä. Lopulta asia ratkesi onneksi parhain päin. Minä ja siskoni kokkasimme äitienpäiväbrunssin, ja Käärijä- ja Euroviisuhuuma oli korkealla. Töissä kävin muun muassa seuraamassa Porin lukion ensimmäisiä vanhojen tansseja ja samalla ensimmäistä Porin jäähallissa järjestettyä vanhojen päivää, haastattelin Nasan avaruuskävelytoiminnan johtajana työskentelevää porilaista ja vierailin alakoululla, jota olen aikoinaan käynyt (mikä oli yllättävän tunteita herättävää). 

KESÄKUU

Sain uuden ystävän, kun tutustuin Maikkuun, jonka kanssa meillä on yhteinen ystävä. Seurasimme jo alun alkaenkin toisiamme Instagramissa, ja olimme tavanneet toisemme yhteisen ystävämme juhlissa. Kun päädyimme kerran lähtemään yhdessä lenkille, meillä synkkasi sen verran hyvin, että tutustuimme nopeasti paremmin. Meillä oli usean viikon Maikun kanssa yhteinen aamulenkkirutiini: starttasimme paristi viikossa päivän lähtemällä heti aamuvarhain reippailemaan. En olisi ikinä itsestäni  uskonut, että herään kello 6 lähteäkseni aamulenkille, mutta niin siinä vain kävi. Kesäkuussa kävin myös siskoni Annin ja serkkuni Roosan kanssa  katsomassa Pieni merenneito -leffan, ja lisäksi kolmikkomme osallistui Porin Iskelmäfestareille, joka oli itselleni ensimmäinen kunnon festarikokemus. Vietin perinteisen mökkijuhannuksen perheeni ja sukulaisperheeni kanssa. Asuntokaupat varmistuvat, ja aloin innolla suunnitella muuttoa ja uuden kodin hankintoja.

Töissä tutustuin useampaan uuteen tyyppiin, kun kesätoimittajat aloittivat työnsä. Tein töissä pitkästä aikaa pidemmän verkkotoimittajapätkän, jonka aikana kirjoitin monta pikku-uutista muun muassa kolareista. Pääsin myös haastattelemaan työministeriksi nimitettyä raumalaista kansanedustajaa Matias Marttista, ja nautin viikkolehti Porilaisen juttukeikoista, joilla pääsin muun muassa vierailemaan parissa uudessa kahvilassa ja eräällä paikallisella luksusvuokramökillä.

HEINÄKUU

Kävin Tampereella hoitamassa kuuloasioitani, luin Kaija Koon Taipumaton-elämäkerran, ja osallistuin ekaa kertaa ikinä babyshowereihin, joita olin vähän suunnittelemassa ja järkkäilemässäkin. Herkuttelin uudessa ravintolassa ja kahvilassa: El Osossa ja Cafe Sylissä. Kävin myös perheeni kanssa pikkureissulla Raumalla. Porin rautakaupat tulivat tutuiksi, kun kävin niissä isäni kanssa tutkimassa muun muassa erilaisia tapetteja ja seinäpaneeleja uuden kotini pientä remonttia varten. Sain myös erään juttuidean, pyysin uutispäälliköltä luvan yrittää toteuttaa se, ja loppukuun tuleva haastattelu ja juttu putkahtelikin vähän väliä mieleeni, ja sydämeni alkoi lyödä nopeammin jo noiden ajatusten vuoksi.

ELOKUU

Kävin isäni kanssa poimimassa mustikoita ja ystäväni luona kivassa drinkki-illassa ja yökyläilemässä Tuusulassa.

Kuun puolivälissä lähdin Helsinkiin työreissulle haastattelemaan Samu Haberia hänen Pori-suhteestaan. Tuon päivän ja haastattelun tulen kyllä muistamaan aina. Se oli mulle henkilökohtaisesti niin iso juttu, koska Sunrise Avenue on ollut mun ensimmäinen lempparibändi, ja olen siten kuunnellut heidän musiikkiaan todella paljon. Juttu oli myös sen tyylinen, että se vaati hoksaamista. Vaikka lähes kaikki tuossa jutussa esiin tulleet Haberin Pori-yhteydet oli jo kerrottu julkisuuteen tavalla tai toisella, ne olivat yksittäisiä mainintoja siellä täällä. Se into oli ihan järjetön, kun tajusin, miten paljon Pori-yhteyksiä oli ja sen, että kukaan ei ollut vielä vetänyt niitä yhteen. Näin jutun jo mielessäni, ja tajusin, että siitä voisi tulla oikeasti hyvä ja kiinnostava. Ja vaikka olin etukäteen jännittänyt haastattelua enemmän kuin mitään koskaan, sillä hetkellä kun mun piti tehdä työni ja kysellä asioita, se menikin jotenkin superluontevasti ja jännitys oli tiessään.

Kun samalla viikolla Haberin haastattelun kanssa sain vielä avaimet uuteen kotiini, olin niin onnellinen, että tunsin melkein leijuvani. Keskustayksiössäni pakattiin muuttolaatikot, ja siirryin väliaikaismajoitukseen kotikotiini, koska uuden kotini remppa oli vielä vaiheessa. Elokuussa pidin myös lettukestit siskolleni ja serkulleni, sisko tuli vielä hyvästelemään mun keskustakodin kyläilemällä pari yötä, ja kävin after work -viineillä ystävän kanssa (oli ihanaa). Tunsin eläväni tosi vahvasti.

SYYSKUU

Syksy alkoi Samu Haberin keikalla Kehräämöllä. Tunnelma oli mahtava, fiilistelin kaikkia välispiikkien Porimainintoja, ja nappasin plektran muistoksi. Keikalle menin suoraan lauantaivuorosta, mutta sen jälkeen alkoi kahden viikon vapaani töistä. Vapaiden aikana kävin Tampereella siskoni luona yökyläilemässä, ja kirjoitin gradua. Syyskuu täyttyi myös remppa- ja muuttoasioista ja niiden organisoimisesta. Kun palasin töihin, alkoi heti neljän viikon putki, jona olin kaikki lauantait töissä ja välissä kaksi kokonaista viikonloppuakin. Ei ihme, että syyskuun loppu ja lokakuun alku vain hujahtivat ohi.

LOKAKUU

Muutin rempattuun rivitaloasuntooni, ja se tuntui ensihetkistä alkaen kodilta. Aloin taas lukea Pottereita, kun kaipasin syksyn kiireiden keskelle jotain helppoa hyvän mielen luettavaa. Kävin äitini, siskoni ja serkkuni kanssa huikean Oneviolinin konsertissa Porin Promenadikeskuksessa. Sen jälkeen jatkoin siskoni ja serkkuni kanssa vielä iltaa. Ensin menimme keskustassa asuvan serkkuni luokse, ja myöhemmin vähän erilaiselle keikalle, sillä Arttu Wiskari esiintyi paikallisessa yökerhossa. Ostin kynttelikön ja joulutähden, ja blogini täytti 10 vuotta. Lokakuun viimeisenä päivänä sai herätä valkoiseen maahan, sillä yöllä oli tupruttanut ihan kunnolla lunta. Töissä tein juttuja muun muassa valtakunnallisilta yrittäjäpäiviltä (jotka järjestettiin tänä vuonna Porissa), siitä miksi kananmunien kuoret eivät irtoa (:D) ja suon ennallistamistalkoista.

MARRASKUU

Nautin lumisista työmatkakävelyistä, sain verhot ikkunoihin, ja siskoni tuli poikaystävänsä kanssa yökylään. Laitoin jo hieman joulukoristeita, ja ihailin pimeinä aamuina ja iltoina niiden luomaa tunnelmaa. Olin Tampereella yritystalouden koulutuksessa, ja samalla reissulla jäin siskoni luo yhdeksi yöksi. Hommasin ex tempore liput Moon shotin keikalle, jonne kollegani huhuili seuraa. Olen kuunnellut bändiä vuoden verran, ja olin miettinyt jo jonkin aikaa, että heidät olisi hienoa nähdä livenä. Ongelma oli lähinnä se, että mietin jaksaisinko lähteä heitäkin katsomaan yksinäni. Kun tilaisuus keikalle lähtöön tarjoutui, ja samalla varmistui sekin ettei tarvitsisi lähteä yksin, en kauaa miettinyt. Marraskuussa kirjoitin töissä muun muassa Porin rokoteruuhkista ja joulun ajan hyväntekeväisyyskampanjoista. Lisäksi keräsin ensimmäistä kertaa konkreettisesti verotietoja, ja olin supermielenkiintoisella juttukeikalla, jolla pääsin seuraamaan lommokorjaajaa työssään.

JOULUKUU

Töissä oli tosi kiireistä, ja koko kuukausi meni sen vuoksi aika sumussa. Nautin kuitenkin talvisista työmatkamaisemista, kävin yksissä pikkujouluissa ja vietin ystävän kanssa ihanan illan ravintolaillallisen merkeissä. Lähdin Tampereelle pitkäksi viikonlopuksi. Näin ystävääni Emiliaa perinteisesti joulutorilla, ja kiertelin siellä ja jouluisella Tallipihalla myös siskoni kanssa. Katsoin Viisasten kiven, ja siitä heräsi ajatus katsoa Potter-leffatkin taas läpi. Isä toi mulle ensimmäisen ikioman joulukuuseni, ja pääsin koristelemaan sen. Ihailin ja tuoksuttelin kuusta jokaisen päivän edestä, jotka se tuota olkkarin nurkkaa koristi. Aatonaattona kävin ennen töitä Ratsulan joulubrunssilla, ja siitä alkoi mun rauhoittuminen jouluun. Joulun muutamat vapaapäivät tulivat enemmän kuin tarpeeseen: suljin somen, nukuin pitkään ja nautin jouluruuista. Välipäivinä palasin jo töihin, ja kävin ystävän kanssa ihailemassa Valon Pori -teoksia. Vuosi vaihtui omassa kodissa, jonne vanhempani ja siskoni tuli viettämään iltaa herkuttelun ja lautapelien parissa.

Vuosi 2023 oli niin huikea, että tältä alkaneelta vuodelta en osaa toivoa kauheasti mitään. Tai toivon mä yhtä asiaa: sitä, että vihdoin valmistuisin! Sitä en aio kyllä jättää pelkäksi toiveeksi, vaan olen alkanut tehdä tosissani töitä sen eteen, että saisin gradun pakettiin kesään mennessä.

PS. Huomasin tässä tekstiä oikolukiessani, että viimeisissä kollaaseissa yhdet kuvat ovat väärin päin: marraskuun yksi kuva on joulukuun kohdalla ja vastaavasti yksi joulukuun kuvista marraskuun kohdalla. Kello on kuitenkin jo paljon, joten en viitsi enää ruveta korjaamaankaan tuota. Päätin että moka saa olla mulle harjoitus keskeneräisyyden sietämisestä.

48 ARKIHETKEÄ SYKSYLTÄ

Moikka!

Puhelinkuvapostauksen vuoro jälleen. Aloin kirjoittaa näitä tekstejä jo marraskuussa, mutta nyt vasta löytyi aikaa viimeistellä postaus 😅 Tai no joulun pyhinä olisi ollut aikaa, mutta silloin en halunnut avata konetta. Vielä tämän kuitenkin ehtii julkaista oikean vuoden puolella sentään.

Olen tykännyt tehdä näitä puhelinkuvakoosteita varsinkin viime vuosina, kun en ole pystynyt ylläpitämään kovin kummoista postaustahtia. Nämä ovat minusta kiva tapa kertoa kuulumiset pidemmältäkin ajanjaksolta, ja mun tulee ainakin joka tapauksessa räpsittyä arkisia kuvia puhelimella, vaikken niitä missään julkaisisikaan.

Puhelimen galleriaa selatessa tulee myös monesti ikään kuin fiilisteltyä omaa elämää. Silloinkin kun tuntuu, että takana on raskas kuukausi, galleriaan on usein tallentunut monta hetkeä, jotka saavat suupielet kohoamaan ylöspäin. Niin kävi myös tätä postausta kootessa.

SYYSKUU

Samu Haberilla oli syyskuun alussa keikka Porin Kehräämöllä, ja olin superinnoissani siitä. Pääsin melkein eturiviin, nappasin plektran muistoksi, ja fiilistelin kaikkia välispiikkien Porimainintoja ja Ässien Leevi Viitalan ja Jami  Virtasen paluuta Haberin fiittaajiksi. Paras startti syksylle! / Jäin töistä kahdeksi viikoksi pois, ja suuntasin lomani aluksi siskoni luo Tampereelle. Opiskelimme yhdessä yliopistolla... / ...mutta rentouduimme myös, ja kävimme muun muassa herkkuaamupalalla kahvila Laikussa. / Kun haastattelin Samu Haberia elokuussa, aloin lukea uudelleen hänen elämäkertaansa. Luin kirjan loppuun syyskuun lomallani.

Kirjoitin lomani aikana myös gradua, ja sainkin sitä ihan mukavasti edistettyä. / kauden viimeinen kerta mökillä / Uuden kotini remontti alkoi, kun sain vihdoin kaikki lupa-asiat kuntoon ja tapetit ja muut materiaalit hankittua isäni kanssa. / Juhlistimme pappan syntymäpäiviä käymällä suvun ja syntymäpäiväsankarin kesken syömässä.

auringonlasku lähipellolla / Dingo-leffan kuvaukset olivat yhtenä päivänä käynnissä aivan toimituksen ikkunoiden alla. Ikkunoilla olikin sinä päivänä tavallista enemmän vilskettä, kun yksi jos toinenkin kävi kurkkimassa leffakuvauksia. / erään kiireisen työvuoron muistiinpanoja / Ilmalämpöpumppu juuri paikoilleen asennettuna.

LOKAKUU

Aloin lukea ties kuinka monetta kertaa Pottereita, kun kaipasin jotakin helppoa luettavaa syksyn kiireiden keskelle. / Jare Tiihonen piti puheen tänä vuonna Porissa järjestetyillä valtakunnallisilla yrittäjäpäivillä, ja pääsin kuuntelemaan puhetta töiden merkeissä. / Työt yrittäjäpäivillä jatkuivat seuraavana päivänä, kun tein juttua yrittäjäpäivien presidenttitentistä ja iltagaalasta. / Lokakuussa koitti vihdoin virallinen muuttopäivä, ja olin niin onnellinen siitä!

ruskan värejä / iltataivas töiden ja ryhmäliikuntatunnin jälkeen / aamuhetki taikamaailman kera / Koti alkoi pikkuhiljaa näyttää enemmän kodilta, kun sain tavarat järjesteltyä sillä erää paikoilleen.

Sain tämän käsintehdyn porokoristeen tupaantuliaislahjaksi ystävältäni, ja ei olisi kyllä paljon parempaa lahjaa voitu mulle valita. Arvostan käsityötä yli kaiken, tämä on ystävän miehen tekemä, muistuttaa Lapista ja lisäksi mulla ei ennestään ollut kuin ihan muutama joulukoriste. / selfie tähän väliin / Sovimme kaverini Maikun kanssa lenkistä eräälle iltapäivälle, ja sattumalta tuolloin oli täydellinen syyssää. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja ruskan värit oikein loistivat. / Olin töissä tekemässä henkilöhaastattelua Promenadikeskuksessa, ja jutun kuvia otettaessamme seikkailimme kaikenlaisissa lämpiöissä, varastoissa ja käytävillä ympäri rakennusta.

ensimmäiset kuurat maassa / Olin äitini, siskoni ja yhden serkkumme kanssa katsomassa Oneviolinia, ja hän oli livenä(kin) kyllä aivan huikea. / Jatkoin siskoni ja serkkuni kanssa iltaa tämän jälkeen. Ensin etkoilimme ja vaihdoimme kuulumisia serkkuni luona, sitten suuntasimme baariin toiselle keikalle, toisin sanoen katsomaan Arttu Wiskaria. / Ostin vähän jouluvaloja.

uusi takki testissä / töissä kuvaamassa onnettomuuspaikkaa / halloweenherkkuja töissä / juttukeikalla suon ennallistamistalkoissa

MARRASKUU

Marraskuu alkoi lumisena. Mietin monena aamuna ja iltana työmatkoilla, että katselen kyllä näin marraskuussa 100 kertaa mieluummin lumisia tienvarsia kuin mustaa maata, kun muutenkin on pimeää. / Kalenteri löysi paikkansa. / ...ja sain verhot ikkunoihin. / Veropäivä lähestyi. Tänä vuonna omiin hommiini kuului ensimmäistä kertaa konkreettisesti kysellä tulo- ja verotietoja verovirkailijalta.

salaattilounaalla kollegan kanssa / Siskoni ja hänen poikaystävänsä olivat yötä luonani isänpäiväviikonloppuna. Suunnitelmamme menivät tuona viikonloppuna viime hetkellä uusiksi, kun äitimme sairastui koronaan. / Siskoni antamat neilikat olivat täydellinen pari tämän second hand -pöytälöytöni kanssa. / lauantaityöpäivän herkkulounas kahvilassa

Äitini halusi ostaa minulle lahjaksi jotain joulukoristeita, ja lähetin hänelle tämän kuvan vinkiksi. / Tämä kynttelikkö ja paperitähti ovat nyt koristaneet kotiani jo usemman viikon, mutta en lakkaa ihailemasta joka ilta, miten ihanaa tunnelmaa ne luovat tänne. / Mustekynä räjähti käsille 😂😅/ Olin Tampereella työreissulla (osallistuin siellä yhteen koulutukseen), ja sen jälkeen jäin siskoni luo yöksi, sillä seuraavana päivänä menin vasta illaksi töihin.

Hemmottelin itseäni Tampereella perjantaiaamuna kahvila-aamupalalla. / Sain uloskin hieman joulutunnelmaa, kun äitini kätköistä löytyi tällainen lyhty. / Tonttu löysi paikkansa tästä nurkkauksesta. Vieressä siskoni isänpäiväviikonloppuna ostamat neilikat, jotka ovat kestäneet ihan uskomattoman hyvin. Osa niistä on edelleen tuossa samaisessa paikassa. / Sairastin marraskuun lopussa flunssan, mutta se meni kaikeksi onneksi nopeasti ohi. Vaikka olinkin kipeänä, kävin ulkoilemassa hieman kirpakassa pakkasessa. / 

Millainen syksy sulla oli?

MOMENTS 10 VUOTTA: VUOSIKYMMEN BLOGIA JA ELÄMÄÄ

Hyvää syntymäpäivää Moments! (Just ehdin vielä oikeen vuorokauden puolella haha 😅)

Tasan 10 vuotta sitten tänään julkaisin ensimmäisen postauksen tähän blogiin. Sitä kuten muitakaan vuoden 2013 postauksia ei enää ole näkyvillä, sillä poistin ne joitakin vuosia sitten vahingossa kokonaan, kun tarkoitus oli vain piilottaa ne aivan ensimmäiset kirjoitukset kaikkien näkyviltä. Vuoden 2014 postaukset ja kaikki siitä eteenpäin ovat kuitenkin edelleen luettavissa, ja olen päättänyt ne pitääkin niin. Osa vanhoista postauksista on toki nykyään hieman noloa luettavaa, mutta samalla ne kertovat siitä, miten olen kasvanut teinistä aikuiseksi ja päätynyt tähän hetkeen elämässäni. Satoihin kuviin ja teksteihin kiteytyy aika paljon elettyä elämää, ja musta on oikeastaan tosi siistiä, että olen tallettanut reilun 500 postauksen verran ajatuksiani ja tunteitani muistiin. 

Ja sitten mä haluaisin vielä kiittää. Kiittää sua joka luet tätä postausta. Jos tänne ei olisi ikinä eksynyt ketään mun juttuja lukemaan, voi olla, että mun into kirjoittamiseen olisi lopahtanut lyhyeen. Vaikka tänne ei ikinä kertynytkään satapäistä seuraajajoukkoa ja blogien kulta-aikakin oli ja meni, tänne löysi tiensä just sen verran ihmisiä, että mä sain motivaatiota jatkaa. Loin itselleni paikan jossa sain olla sellainen kuin halusin, ja sitä kautta mun side kirjoittamiseen ja kerrontaan vahvistui niin paljon, etten enää halunnut lopettaa. Jos tätä blogia ei olisi, ehkä olisin löytänyt oman juttuni muualta tai tajunnut jotakin toista kautta mitä haluan tehdä työkseni. Silti kiitän juuri tätä blogia siitä, että opin kuuntelemaan itseäni, ja tajusin miten paljon olisin valmis tekemään töitä sen eteen, että saisin työkseni kirjoittaa. 

Kymmenvuotiaan Momentsin kunniaksi halusin jakaa kanssanne muistoja ja kuvia jokaiselta blogivuodeltani, joten nyt muisteluiden pariin!

2013

Täytin tammikuussa 16 vuotta. Vuoden suuria tapahtumia olivat Ässien voittama jääkiekon Suomen mestaruus, ensimmäiset festarit (Porisperen perhepäivä, villiä :D), peruskoulun päättyminen keväällä ja lukion alku syksyllä.

Lukion ensimmäinen syksy ja oikeastaan koko ensimmäinen vuosi menivät pitkälti totutellessa uuteen arkeen. Aluksi oli jopa shokki, miten paljon opiskelu muuttui. Kurssit piti valita itse, ja kurssitarjotinsysteemi tuntui monimutkaiselta. En myöskään hahmottannut lukiota kokonaisuutena, ja otin paljon kursseja varmuuden vuoksi. Vasta lukion viimeisenä vuonna tajusin, että vähempikin olisi riittänyt.

Sain toivomani uuden alun ja uusia ystäviäkin, mutta haasteet kaverisuhteissa jatkuivat siti lukiossakin. En hahmottanut kiusaamiskokemusten jälkeen sitä, millaisten ihmisten kanssa haluaisin viettää aikaani, ja jälkeenpäin olen monesti ajatellut, miksi annoin kohdella itseäni niin huonosti kuin jotkut noihin aikoihin kohtelivat.

Perustin Momentsin syyslomalla harkittuani blogin aloittamista jo jonkin aikaa. Pidin kirjoittamisesta, ja kaipasin jotakin omantyylistäni harrastusta pianotuntien rinnalle. Lopulta ryhdyin tuumasta toimeen siskoni ehdotettua blogin perustamista jotakuinkin saatesanoilla "sä olisit siinä varmaan hyvä".

2014

Arki tasaantui pikkuhiljaa sitä myötä kun totuin lukioon. Postauksista päätellen yritin suunnilleen koko vuoden muokata blogin ulkoasua järkevämmäksi. Välillä onnistuin, useimmiten en.

Kirjoitin paljon ihan mun perusarjesta ja päivistä, mutta pohdin postauksissa myös tulevaisuutta, purin ajatuksia koulustressistä ja jaoin kiitollisuudenaiheita. Vuoden aikana reissasin ensimmäistä kertaa Tampereelle (itsenäisesti ja muualle kuin Särkänniemeen), ja kävin koulun kautta Heurekassa ja Helsingissä.

Vuonna 2014 ilmestyi Matkijanärhi-elokuva, josta olin todella innoissani. Muistan suhtautuneeni noihin aikoihin koko Nälkäpeli-sarjaan melkein yhtä isolla palolla kuin Pottereihin, ja se on aika paljon se.

vuoden luetuin postaus: Postcrossing part 1

2015

Täytin 18 vuotta, ja pidin monen vuoden tauon jälkeen kaverisynttärit. Blogissa en sitä tuolloin kertonut, mutta olin synttäreiden jälkeen todella pettynyt. Tunsin itseni maailman ulkopuolisimmaksi ihmiseksi, kaverit lähtivät kotiin vaikka meillä olisi ollut talo tyhjänä ja lupa juhlia, ja kaikki syntymäpäivässäni oli vain jotenkin hyvin hyvin kaukana siitä, mistä olin haaveillut. 

Pian 18-vuotissynttärieni jälkeen aloitin autokoulun. Ajaminen ja ajotunnit ahdistivat mua aika paljon, vaikka olin kyllä sitä mieltä, että autoa on ihan hyvä opetella ajamaan. Tunsin vain itseni tyhmäksi, hermoilin, ja kun vielä ottaa huomioon, että autokoulu venytti päiväni välillä superpitkiksi niin eipä ihme, etten siitä oikein nauttinut.

yleisöä One Directionin keikalla

Osallistuin vanhojen tansseihin ainoana silloisesta pienestä kaveriporukastani. Stressasin hirveästi parin kysymistä ja koko päivää, mutta loppujen lopuksi muistan miten tyytyväinen olin siitä, että osallistuin ja menin jopa jatkoille.

Toukokuussa näin ensimmäisen kerran lempparibändini Sunrise Avenuen livenä. Reissasin äitini ja kummitätini kanssa Helsinkiin heidän keikalleen. Muuten etenkin loppukevät kului sairastaessa, olin kolme kertaa melkein putkeen kipeänä, ja jouduin olemaan vähän väliä koulustakin pois. Kesäkuu toi mukanaan ensimmäisen kesätyöni (olin varastoapulaisena isäni työpaikalla).

Vuosi 2015 oli ensimmäinen jona olin monella keikalla, ja muistan miten ne saivat minut janoamaan lisää livemusiikkia. Mietin että jos johonkin kannattaa elämässä "tuhlata" rahaa niin livemusiikkiin. Toukokokuun Sunrise Avenuen keikan lisäksi, olin tuona  vuonna uuden lastensairaalan tukikonsertissa, jossa esiintyi paljon eri artisteja ja One Directionin Suomen keikalla.

Joululahjaksi sain järjestelmäkameran, Canon EOS 1200D:n, joka oli tuolloin ihan uusi malli. Maksoin osan siitä kesätyörahoillani, ja loput sain joulu- ja syntymäpäivälahjana. Valokuvausharrastukseni oli noihin aikoihin aktiivisimmillaan.

vuoden luetuin postaus: Little sister tag

2016 

Pääsin ylioppilaaksi, kävin journalistiikan ja viestinnän pääsykokeissa Tampereella ja muutin pois lapsuudenkodistani Tampereen Tammelaan yhteiseen asuntoon silloisen kaverini kanssa. En kuitenkaan päässyt vielä sisään journalistiikkaan, joten aloitin journalistiikan ja viestinnän perusopinnot avoimessa yliopistossa, ja korotin syksyn ylioppilaskirjoituksissa biologian arvosanaani. En saanut kesäksi töitä, joten pänttäsin paljon biologiaa. Olin päättänyt, että seuraavana vuonna pääsisin opiskelemaan unelma-alaani, joten motivaationi oli korkealla.

Perustin kesällä myös blogitiimin, jonka kanssa vaihdoimme viestejä Whatsapp-ryhmässä ja julkaisimme kuukausittain postauksen yhteisellä teemalla. Tiimi oli mulle tuolloin tosi tärkeä juttu, ja sain sitä kautta yhden sen verran pitkäaikaisen ystävän, että pidämme edelleen säännöllisesti yhteyttä. Toteutin vuonna 2016 myös blogini ainakin toistaiseksi ainoan joulukalenterin, eli julkaisin joulukuun aikana blogissani 24 jouluaiheista postausta.

Olin näihin aikoihin kova Cheek-fani. Tää kuva on muistaakseni keikalta Rauman jäähallista.

Muutto pois kotoa oli iso elämänmuutos, ja aluksi kaikki tuntui tosi ihanalta ja jännittävältä. Kaverin kanssa asuminen alkoi kuitenkin nopeasti aiheuttaa haasteita, ja kun yritin keskustella asioista, jotka yhteisasumisessamme eivät toimineet, kaverini katkaisi lopulta välit kokonaan. Joulun alla muutin takaisin kotikotiin, koska asiat eivät yksinkertaisesti sujuneet kämppiksen kanssa enää ollenkaan. Olin tapahtuneesta todella pettynyt ja järkyttynyt, ja päätin, etten enää muuttaisi kenenkään kanssa yhteen ennen erittäin perusteellista harkintaa.

vuoden luetuin postaus: Kaikki journalistiikan & viestinnän pääsykokeista Tampereella

2017

Päätin alkuvuodesta, että muuttaisin syksyllä uudelleen Tampereelle, vaikka en pääsisikään opiskelemaan. Luin pääsykokeisiin hullun lailla, etsin uutta kotia, ja suunnittelin muuttoa. Keväällä sopiva asunto löytyi, ja heinäkuussa sain tiedon siitä, että pääsin opiskelemaan journalistiikkaa ja viestintää Tampereen yliopistoon. Se onni oli jotain sanoinkuvailematonta, ajattelin että se hetki tulisi muuttamaan koko elämäni, ja tietyllä tapaa se muuttikin. 

Tässä oon Jyväskylän reissulla.

Olin kesällä töissä Solidaarisuuden feissarina, ja se oli todella ahdistavaa, mutta sinnittelin kun en muutakaan työtä onnistunut saamaan. Elokuussa matkustin Jyväskylään tapaamaan Kristaa, johon olin tutustunut blogitiimin kautta. Olimme nähneet aiemmin vain yhden kerran Tampereella, ja muistan miten jännitin reissua, koska olin Kristan luona yötäkin. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja olemme siitä lähtien olleet ystäviä.

Ensimmäinen opiskelijasyksy oli täynnä uusia kokemuksia. Muutin uudelleen Tampereelle, tälllä kertaa yksikseni Tampereen Järvensivuun. Rakastin uusia kotikulmiani, ja tunsin vihdoin löytäneeni paikkani. Viihdyin opiskelukavereideni kanssa, yliopiston alussa oli kutkuttavaa uuden tuntua, ja opiskelu oli taas täysin erilaista kuin mihin olin aiemmin tottunut. Kävin ahkerasti opiskelijatapahtumissa lautapeli-illoista haalaribileisiin, sillä halusin kokeilla vähän kaikenlaista, ja yritin vihdoin löytää oman porukan.

vuoden luetuin postaus: Vinkkejä kirjoituiksiin - Äidinkieli

2018

Aloitin vuoden alussa 365 kuvaa -haasteen, jonka idea oli ottaa vuoden jokaisena päivänä kuva jostakin arkisesta jutusta. Muutaman kuukauden jälkeen mietin, että mitäköhän oikein ajattelin aloittaessani moisen projektin, mutta jatkoin kuitenkin haastetta sinnikkäästi loppuun asti ja hyvä niin - nyt myöhemmin noihin kuviin on ollut kiva palata. Vietin 21-vuotissynttäreitäni opiskelijakavereideni kanssa, ja synttärit olivat parhaat vuosiin.

Ensimmäisen opiskeluvuoden kevätpuoliskokin tarjoili uusia kokemuksia vuosijuhliin osallistumisesta valmennuspäivän järjestämiseen alalle pyrkiville. Keväällä kuulolaitteeni kuitenkin temppuilivat pahemman kerran, minkä vuoksi olin useita viikkoja todella ahdistunut. Lopulta kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin, ja sain taas toimivat laitteet ja kuuloni takaisin. Hain supermoneen paikkaan töihin kesäksi, mutta en taaskaan meinannut saada mitään paikkaa. Lopulta nappasin alkukesästä siivoustyön kesäkuukausiksi, ja olin iloinen, että sain sentään työpaikan koko kesäksi, vaikka siivoaminen välillä melkoinen koettelemus olikin.

Pori-kesän jälkeen oli mukava palata syksyllä takaisin Tampereelle. Pääsin tuutoroimaan uusia opiskelijoita ja sitä myötä taas osallistumaan monenlaisiin opiskelijarientoihin. Samaan aikaan kuitenkin huomasin hiljalleen jääväni taas kerran kaveriporukoiden ulkopuolelle. Loppuvuodesta tuli aika hakea harjoittelupaikkoja seuraavalle kesälle, ja juuri ennen joulua sain tiedon siitä, että pääsisin Satakunnan Kansaan harjoitteluun.

vuoden luetuin postaus: BT - Kirje minulle vuoden päähän

2019

Vuosi alkoi ihanan talvisissa merkeissä, ja matkustin ystäväni Kristan maisterijuhliin Pihtiputaalle. Alkuvuosi oli opintojen täyteinen, olin jälleen perheeni kanssa perinteisellä Levin reissulla kevättalvella ja pohdin paljon tulevaa harjoittelua ja neljää kuukautta Porissa.

Heti vapun jälkeen, 2. toukokuuta, harjoittelu sitten alkoi. Ensimmäinen viikko oli superjännittävä, mutta tunsin heti itseni tervetulleeksi, ja jo ensimmäisten päivien aikana tajusin että tulisin oppimaan harjoittelussa enemmän journalismista kuin millään kurssilla koulussa. Aika harjoittelussa kului supernopeasti, ja opin aivan valtavasti kaikkea. Vaikka opinnoissa oli ehtinyt tulla jo turhautumisen hetkiäkin, muutaman viikon toimittajan töitä ihan oikeasti tehtyäni mulla ei ollut enää epäilystäkään siitä, ettenkö opiskelisi just oikeaa alaa. Harjoittelun päätteeksi sain jatkopestin Satakunnan Kansaan nollatuntisopimuksen muodossa, mikä oli ihan mahtavaa ja vahvisti nupustaan ujosti kurkistelevaa ammatti-identiteettiäni kovasti.

Harjoittelu oli lukuisista positiivisista herättämistään tunteista huolimatta aika rankka puristus. Olisin tarvinnut sen päätteeksi lomaa, mutta sitä ei ollut mahdollista pitää, koska opinnot jatkuivat melkein heti harkan jälkeen ja vieläpä aika intensiivisellä tahdilla. Tunsin tämän todellakin olossani.

Syksyn kohokohtia oli se, että siskoni Annikin muutti Tampereelle opiskelemaan, ja vieläpä aika lähelle minua, joten meidän oli helppo nähdä ja kyläillä toistemme luona. Yhdeksi lokakuun viikoksi järkkäsin itselleni muutaman vapaapäivän, ja siskoni ja serkkuni tulivat yökyläilemään luokseni. Meillä oli tosi kivaa yhdessä, ja tuosta yökyläilystä alkoi ihana perinne kokoontua pariksi päiväksi ja yöksi Tampereelle.

vuoden luetuin postaus: BT - 16 kysymystä ja vastausta vuodesta 2018

2020

Vuosi alkoi mukavasti. Opinnot starttasivat hiljalleen, joten ehdin tehdä Satakunnan Kansaan muutamia vuoroja ja lukea pari kirjaa, jotka eivät liittyneet opiskeluihin mitenkään. Helmikuun ensimmäisenä osallistuin työpaikkani juhliin, ja ilta oli ihan mahtava. Ystävänpäiväkin kului mukavissa merkeissä, sillä ystäväni Krista oli silloin yökyläilemässä luonani ja kävimme muun muassa museokeskus Vapriikissa ja vohvelikahvilassa.

Maaliskuussa koronapandemia iski Suomeen, ja minä ja siskoni muutimme väliaikaisesti takaisin lapsuudenkotiimme. Ennen rajoitusten iskemistä ehdimme juuri ja juuri viettää perinteisen viikon Lapissa. Pandemia-aika lisäsi vuorojani Satakunnan Kansassa, ja maaliskuusta 2020 lähtien teinkin opiskeluiden ohella enenevissä määrin töitä. Vuosi 2020 oli ensimmäinen, jona tein työvuoroja jokaisena 12 kuukautena vuodesta. Toukokuussa sain yhteiskuntatieteiden kandidaatin paperit, ja ehdin jopa pitää hieman lomaa ennen kesätöiden alkamista.

Kesä kului toista kertaa toimittajan töissä, mutta ehdin myös mökkeilemään perheeni kanssa, viettämään Roosa-serkkuni kanssa Rauma-päivän ja viettää aikaa ystäväni Millan kanssa, joka poikkeuksellisesti vietti tuona vuonna kesän Porissa. (Hän asuu Ruotsissa.) Loppuvuonna ei tainnut tapahtua mitään kovin kummoista tai ainakin muistan vuodesta 2020 lähinnä nuo aiemmin mainitut alkuvuoden tekemiset ja kaiken koronahässäkän.

vuoden luetuin postaus: Koutalaen portaat ja tunturitie

2021

Vuoden alku sujui rennoissa merkeissä lomaillen ja lukien joululahjaksi saamaani Samu Haberin elämäkertaa. Helmikuussa aloin toden teolla kyllästyä etäarkeen. Kun kaikki mahdollinen opiskelusta, töistä ja treeneistä tapahtui ruudun välityksellä, tunsin itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Samojen reittien käveleskely kerta toisensa jälkeen alkoi myös kyllästyttää, mutta muutakaan ei hirveästi voinut tehdä, jos jonnekin kotoa poistui. Blogissakin kirjoitin, että ilman töitä tulisin varmasti hulluksi, sillä kursseilla joita etänä suoritin ei ollut minkäänlaista vuorovaikutusta. Koronasta huolimatta perheemme perinteinen Lapin reissu onnistui jälleen maaliskuussa.

Huhtikuussa mielialani alkoi nousta lähestyvän kesän vuoksi, sillä työt toisivat ainakin arkeeni jotakin vuorovaikutusta, ja lisäksi vaikutti siltä, että koronarajoitukset hieman hellittäisivät kesäksi. Kesän aikana ehdin töiden lisäksi tehdä muun muassa tehdä kaksi reissua Tampereelle, mökkeillä ja viettää kesäillan Luvian Laitakarissa ystäväni kanssa.

Syksyllä alkoi viides vuoteni yliopistossa, ja ihmettelin välillä, miten ihmeessä opintoni olivat jo siinä vaiheessa. Motivaationi opiskelua kohtaan oli hyvin vähissä, sillä kaikkiin kursseihin tuntui liittyvän jotakin ihme säätöä aikataulujen ja ohjeistusten kanssa, minkä lisäksi olin lopen kyllästynyt siihen, etten tuntenut oppivani mitään oikeasti järkevää. Hankin jäsenyyden Elixialle, kun kyllästyin yliopiston liikuntapalveluiden yhä jatkuviin koronarajoituksiin. Perioditauolla hemmottelin itseäni, ja kävin muun muassa elokuvissa ja brunssilla ihan itsekseni.

Loppuvuoden kohokohtia olivat Liisa Ihmemaassa -baletti Tampere-talolla ja Harry Potter -konsertti Isomäen jäähallissa. Vietin myös ihanan Itsenäisyyspäivän siskoni kanssa. Ennen joulua tein paljon töitä. Aloin miettiä jo gradua ja opintojen päättymistä, ja se sai minut harkitsemaan yhä vakavammin muuttamista takaisin Poriin. 

vuoden luetuin postaus: Fiksuruoka-tilaus on helppo keino estää ruokahävikkiä ja säästää rahaa - Nämä tuotteet ostin itse viimeksi

2022

Täytin 25 vuotta, ja listasin blogiin oppimiani elämänviisauksia. Etäily ja vuorovaikutukseton ja aikatauluton opiskelu jatkui edelleen yliopiston osalta, ja niinä päivinä kun minulla ei ollut töitä, päivissäni ei ollut mitään rytmiä, ellen itse sellaista luonut. Tilanne ahdisti minua edelleen, mutta löysin piristystä muun muassa katsomalla kaikki Potter-leffat ja Pottter-dokumentin. 

Maaliskuussa alkoi yksi viimeisistä yliopistokursseistani. Sen myötä pääsin toteuttamaan opiskelijakollegoideni kanssa numeron ammattilehteemme Journalistiin. Mut valittiin toiseksi numeron päätoimittajista, ja kokemus oli ihan mahtava, joskin myös ajoittain kuormittava. 

Eka Helsinkireissu Journalisti-projektin vuoksi. Otin näistä Helsinkipäivistä kyllä kaiken ilon irti.

Kesäkuussa paluumuutin Poriin, ja asetuin asumaan yksiöön ihan ydinkeskustaan. En kotiutunut kovin hyvin, ja mietin usein jo seuraavaa muuttoa. Aloin myös tosissani harkita asunnon ostamista. Poriin asettumisen teki kuitenkin mukavammaksi se, kun pian muuttoni jälkeen Instagramin eräästä kaverihausta bongaamani Jennin ja ystävystyimme nopeasti.

Kesä meni omalla painollaan töissä, ja ennen kuin huomasinkaan oltiin jo syyskuussa, jolloin aloitin graduseminaarin. Jatkoin myös syyskuun ajan lähes täysipäiväisesti töitä, ja loppuvuodenkin olin töissä melko tiiviisti, vaikka vähensinkin hieman vuoroja lokakuusta alkaen. Syksyyn mahtui jopa poikkeuksellisen paljon kivoja juttuja, kun juhlin erään ystäväni kolmekymppisiä, ystäväpariskunnan tupaantuliaisia ja kävin monta kertaa Tampereella siskoni luona kyläilemässä.

vuoden luetuin postaus: Levi 2022: Reissukuulumiset

2023

Tämä kulunut vuosi on ollut monin tavoin ihan uskomaton. Toteutin tammi-helmikuun vaihteessa pitkäaikaisen unelmani, kun vietin kolme viikkoa Lapissa. Siskoni oli viikon verran seuranani, ja sen jälkeen jäin nauttimaan Pohjois-Suomesta vielä kahdeksi viikoksi itsekseni. Nuo alkuvuoden Lappi-viikot olivat unohtumaton kokemus, ja jo reissun aikanan heräsi haave kokea sama vielä joskus uudelleen.

Elokuun lopussa allekirjoitin kauppakirjan ensimmäistä omasta kodistani. Kuluvan vuoden kohokohtia on ollut myös työreissu Helsinkiin, jonne matkasin haastattelemaan Samu Haberia hänen Pori-suhteestaan. Aloin kuunnella Sunrise Avenuen musiikkia 10-vuotiaana, ja sittemmin olen seurannut Haberin soolouraa, joten voitte sen perusteella kuvitella, miten iso juttu tuo haastattelu mulle oli.

Katsotaan mitä tämä vuosi tuo vielä tullessaan, mutta toi mitä toi, ainakin olen saanut kokea kuluneina kuukausina niin ihania juttuja ettei tosikaan.

Mistä lähtien sä oot seurannut mun blogia? Muistatko miten löysit blogiini tai mikä oli ensimmäinen täältä lukemasi postaus? Entä onko joku tietty postaus jäänyt blogitaipaleeni varrelta mieleen?